No linked challenges.
No linked visions.
Sähköistyvä maailma
Tarvitseeko nuori reaalimaailman nuorisopalveluja?
Nuoret viettävät verkossa nykyisin paljon aikaa, joten on luonnollista että nuorisotyö siirtyy myös verkkoon. Lisäksi verkon kautta tavoitetaan paljon sellaisia nuoria, jotka eivät käy nuorisotaloilla.
Voiko verkko kuitenkaan täysin korvata kasvotusten tapahtuvaa vuorovaikutusta? Saako nuori tarvitsemaansa apua? Miten nuoret voitaisiin saada pois koneen äärestä hyödyntämään kaupunkinsa nuorisopalveluja? Onko vika niiden palveluiden mainonnassa, eivätkö nuoret tiedä mitä on tarjolla? Ja jos tietävät, miksi he eivät niitä hyödynnä? Onko vikana sitten palvelujen laatu tai peräti puute? Vai eikö nuoria vain yksinkertaisesti kiinnosta? Miten näihin asioisin voidaan saada muutoksia aikaan?
Sosiaalisia taitoja kuitenkin tarvitaan aina: arki-,työ- ja kouluelämässä, joka päivä. Samoin rajojen asettamista - koti ja yhteiskunta määrittelevät omat rajansa. Rajoittaako verkon käyttö kasvotusten tapahtuvan vuorovaikutuksen kehittymistä? Ajattelevatko vanhemmat nuorella olevan kaiken hyvin, jos hän istuu vain koneen ääressä? Jääkö nuoren pahoinvointi tällöin huomaamatta?
Miten nuoret voitaisiin saada hyödyntämään reaalimaailman palveluita vai onko sille tarvetta?
Research question: Pitäisikö nuoria kannustaa siirtymään verkon palveluista "tosielämään"?
Would you like to comment?
Log in or Sign up
Comments